Kirjoittaja Aihe: Yhteinen esirukous  (Luettu 3908 kertaa)

21.05.12 - klo:20:13
  • Moderaattori
  • Viestejä: 10 206
  • Mies
    • Lähetyshiippakunta
    • Profiili
Toisessa ketjussa pohdittiin jo kollehtarukousta, mutta Yhteinen esirukous ansaitsisi myös oman keskustelunsa.

Luterilaisessa jumalanpalveluksessa on hieman hämärtynyt se, että koko jumalanpalvelus on rukousta ja yhteisestä esirukouksesta tulee "rukousosio", mikä on ehkä hieman hassua.

Evlutin käsikirjassa on melko vapaamuotoisten rukousten lisäksi Trishagion ja Litania -rukoukset, jotka periytyvät vuosisatojen takaa. Käsikirjassa lukee "Paastonaikana tuhkakeskiviikosta lähtien voidaan käyttää litaniaa tai Trihagion-rukousta." Miten on, onko tässä kyse vain meikäläisestä tottumuksesta vai ovatko nuo rukoukset periaatteessa koko vuoteen soveltuvia? Itse tykkään kovasti kummastakin rukouksesta tai sitten niiden mukaelmasta, sillä totutut hieman runolliset sanamuodot resonoivat sydämessä.

Näkisin, että esirukouksessa on tärkeää, että tiettyjen asioiden puolesta (seurakunta, esivalta, puutteen alaiset) rukoillaan aina ja että rukous olisi sanoiltaan ja muodoiltaan sellainen, että se ei olisi liian arkinen ja vaihteleva, vaan saisi seurakunnan sydämet yhtymään. Miten tällainen rukous rakennetaan? Miten muut palstalaiset kokevat esirukouksen jumalanpalveluksessa?

21.05.12 - klo:20:57
Vastaus #1
Itse en pidä ollenkaan noista seurakuntalaisten omista esirukouksissa, joissa on aina joskus myös teologisia ongelmallisuuksia. Vuoden -13 käsikirjassa on Yleinen kirkkorukous ja maininta Litaniasta paastonaikana, pitkänäperjantaina, rukoussunnuntaina ja rukouspäivinä. Yleiselle kirkkorukoukselle on kuusi vaihtoehtoa, joista yksi osittain laulettu, messusävelmistössä on muutamakin sävelmä sille.
Eloni, kaunistukseni
On piinas, kuolos, Herrani.

21.05.12 - klo:21:43
Vastaus #2
  • Viestejä: 13 091
  • Mies
    • ortodoksi
    • Profiili
Minä tykkään Suuresta ekteniasta. Siinä on minusta sopivasti Willehoon kaipaamaa juhlallisuutta, tuttuutta ja toistuvuutta ja se saa tosiaan seurakunnan sydämet yhtymään rukoukseen. Jokaisen anomussäkeen jälkeen kuoro laulaa: "Herra armahda!"
Luettuasi kaiken sido kirjakääröön kivi ja heitä se Eufratiin. Jer. 51:63

21.05.12 - klo:21:58
Vastaus #3
  • Moderaattori
  • Viestejä: 10 206
  • Mies
    • Lähetyshiippakunta
    • Profiili
Minä tykkään Suuresta ekteniasta. Siinä on minusta sopivasti Willehoon kaipaamaa juhlallisuutta, tuttuutta ja toistuvuutta ja se saa tosiaan seurakunnan sydämet yhtymään rukoukseen. Jokaisen anomussäkeen jälkeen kuoro laulaa: "Herra armahda!"
Muistuttaapa tuo litaniaa! Tuollainen esirukouksen pitäisi olla joka pyhä.

21.05.12 - klo:22:07
Vastaus #4
  • Moderaattori
  • Viestejä: 8 495
    • #Rebel
    • Profiili
Muistuttaapa tuo litaniaa! Tuollainen esirukouksen pitäisi olla joka pyhä.

Eikös tuo meikäläisten ektenia ole ihan samaa juurta kuin latinalainen litania? Olen antanut itselle kertoa, että tämä on yksi niistä jutuista, joka oli lännessäkin aikoinaan ihan normimeininkiä, mutta mikä sitten katosi jossain vaiheessa.
Autuaita ovat hiljaiset, sillä he pitävät suunsa kiinni.

21.05.12 - klo:22:48
Vastaus #5
  • Tekninen moderaattori
  • Viestejä: 6 916
  • Nainen
    • Evankelinen
    • Profiili
Meillä oli joskus paastonaikana laulettu Litania käytössä. Suhtauduin siihen ihan neutraalisti: en rakastunut enkä kammoksunut. Useimmiten joku seurakuntalainen pitää esirukouksen. Itse tykkään siitä, että esirukouksessa on mukana myös seurakuntalaisten jättämiä rukouspyyntöjä. Niiden jättämiseen saisi mielellään olla nykyistä matalampi kynnys.
Se, että Jeesus rakastaa jokaista, on varmin asia tässä maailmassa. (Olavi Peltola)

21.05.12 - klo:23:09
Vastaus #6
Minä tykkään Suuresta ekteniasta. Siinä on minusta sopivasti Willehoon kaipaamaa juhlallisuutta, tuttuutta ja toistuvuutta ja se saa tosiaan seurakunnan sydämet yhtymään rukoukseen. Jokaisen anomussäkeen jälkeen kuoro laulaa: "Herra armahda!"
Muistuttaapa tuo litaniaa! Tuollainen esirukouksen pitäisi olla joka pyhä.

En tiedä onko tässä mitään liturgianteologista eroa, mutta tuo ekteniahan on muotoiltu oikeastaan rukouskehotuksiksi: "Rukoilkaamme..." Sanat siis ainakin kieliopillisesti suunnataan seurakunnalle, uskovia kehotetaan rukoilemaan lausuttuja asioita. Seurakunnan rukouslause "Herra armahda" on sitten se, missä he näin tekevät. Ainakin meidän käyttämämme litania on selvemmin aseteltu muotoon, jossa koko rukousteksti on Jumalalle suunnattua anomista ja kiitosta.

Kuten sanoin, en tiedä onko tässä mitään liturgianteologista eroa. Itse pidän meidän tavastamme enemmän.

21.05.12 - klo:23:13
Vastaus #7
  • Moderaattori
  • Viestejä: 10 206
  • Mies
    • Lähetyshiippakunta
    • Profiili
En tiedä onko tässä mitään liturgianteologista eroa, mutta tuo ekteniahan on muotoiltu oikeastaan rukouskehotuksiksi: "Rukoilkaamme..." Sanat siis ainakin kieliopillisesti suunnataan seurakunnalle, uskovia kehotetaan rukoilemaan lausuttuja asioita. Seurakunnan rukouslause "Herra armahda" on sitten se, missä he näin tekevät. Ainakin meidän käyttämämme litania on selvemmin aseteltu muotoon, jossa koko rukousteksti on Jumalalle suunnattua anomista ja kiitosta.

Kuten sanoin, en tiedä onko tässä mitään liturgianteologista eroa. Itse pidän meidän tavastamme enemmän.
Jos jollakin muulla eleellä saisi seurakuntaa kehotettua osallistumaan rukoukseen, eikä siitä tulisi vain papin rukousta.

21.05.12 - klo:23:41
Vastaus #8
+1 Näytä äänestäneet
En tiedä onko tässä mitään liturgianteologista eroa, mutta tuo ekteniahan on muotoiltu oikeastaan rukouskehotuksiksi: "Rukoilkaamme..." Sanat siis ainakin kieliopillisesti suunnataan seurakunnalle, uskovia kehotetaan rukoilemaan lausuttuja asioita. Seurakunnan rukouslause "Herra armahda" on sitten se, missä he näin tekevät. Ainakin meidän käyttämämme litania on selvemmin aseteltu muotoon, jossa koko rukousteksti on Jumalalle suunnattua anomista ja kiitosta.

Kuten sanoin, en tiedä onko tässä mitään liturgianteologista eroa. Itse pidän meidän tavastamme enemmän.

Lännessä tunnetaan ns. diakoninen esirukous, joka on tässä suhteessa mielenkiintoinen. Diakoni kehottaa kirkkokansaa ensin rukoilemaan tietyjen asioiden puolesta aivan, kuten ekteniassa. Tämän jälkeen seuraa hetken hiljaisuus, jonka aikana seurakunta tuo rukouspyynnöt Jumalan eteen. Hiljaisuuden jälkeen pappi tiivistää rukousaiheet kollehtarukouksen muodossa. Sitten sama alkaa alusta, ja sykli toistuu useita kertoja. Pitkäperjantain esirukous on perinteisesti noudattanut tätä kaavaa.

And can it be that I should gain
An interest in the Savior’s blood?
Died He for me, who caused His pain—
For me, who Him to death pursued?
Amazing love! How can it be,
That Thou, my God, shouldst die for me?
Amazing love! How can it be,
That Thou, my God, shouldst die for me?

And Can It Be That I Should Gain? - YouTube

22.05.12 - klo:00:55
Vastaus #9
Yhteinen esirukous on yksi messun ihanimpia hetkiä. Sanamuodot on sivuseikkoja. Sen sijaan liturgin merkitys on suuri. Läpiluettuun rukoukseen on seurakunnan hyvin vaikea yhtyä. Sydämestä lausuttu rukous sytyttää koko seurakunnan rukoukseen.
Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti!Amen.
  JUUDA 1:24-25

22.05.12 - klo:01:50
Vastaus #10
Itse pidän (teoriassa, en ole koskaan nähnyt käytettävän, näet) diakonisesta rukousmuodosta - varsinkin, koska rakasta kollehtaformulaa.

Ekteniat ovat myös mainioita. Nähdäkseni ekteniat ja litaniat ovat samaa perintöä, hieman eriytyneitä vain (mistä deM jo kirjoittikin).
Metasigu: siguaines, joka syntyy siguaines-keskustelusta.

22.05.12 - klo:20:48
Vastaus #11
  • Moderaattori
  • Viestejä: 10 206
  • Mies
    • Lähetyshiippakunta
    • Profiili
Jos ei lauleta litaniaa, niin mikä pitäisi olla yhteisen esirukouksen normaalimuoto?

22.05.12 - klo:23:45
Vastaus #12
  • Moderaattori
  • Viestejä: 10 206
  • Mies
    • Lähetyshiippakunta
    • Profiili
Trishagion Virsi 718; Pyhä Jumala, pyhä Väkevä - Evl.fi on sanamuodoiltaan parhaita esirukouksia nykyisessä kirkkokäsikirjassa. Wikipedian mukaan "In the Latin Church, the main regular use of the Trisagion is on Good Friday"

Onko tosiaan näin? Tuo on muodoltaan sellainen rukous, että sitä voisi käyttää vaikka kuinka usein, niin kuin ortodoksit tekevät.

23.05.12 - klo:05:18
Vastaus #13
Trishagion Virsi 718; Pyhä Jumala, pyhä Väkevä - Evl.fi on sanamuodoiltaan parhaita esirukouksia nykyisessä kirkkokäsikirjassa. Wikipedian mukaan "In the Latin Church, the main regular use of the Trisagion is on Good Friday"

Onko tosiaan näin? Tuo on muodoltaan sellainen rukous, että sitä voisi käyttää vaikka kuinka usein, niin kuin ortodoksit tekevät.

Kyllä. Trishagionia (siis lauselmaa Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon, armahda meitä) käytetään latinalaisessa riitissä sekä kreikaksi että latinaksi laulettuna ymmärtääkseni pelkästään Improperiassa, siis Moitteissa. (ks. evl. käsikirja)

Tässä selkeästi alku ja trishagion: Improperia - YouTube

Tässä hieman pitempänä versiona, mukana myös säe: Improperia (Popule Meus) - YouTube

Ortodokseilla se on nähdäkseni ylistysveisun kohdalla, eli käyttö on hieman erilainen.

En tiedä, mutta voi hyvin olla, että tämä 718 on uuskehitelmää.

Tarkoitan siis sanoa, että Trishagionilla ei viitata yleisesti esirukoukseen, jossa esiintyy trishagion, vaan juuri tuohon trishagion-lauselmaan.
Metasigu: siguaines, joka syntyy siguaines-keskustelusta.

23.05.12 - klo:08:13
Vastaus #14
  • Moderaattori
  • Viestejä: 10 206
  • Mies
    • Lähetyshiippakunta
    • Profiili
En tiedä, mutta voi hyvin olla, että tämä 718 on uuskehitelmää.

Tarkoitan siis sanoa, että Trishagionilla ei viitata yleisesti esirukoukseen, jossa esiintyy trishagion, vaan juuri tuohon trishagion-lauselmaan.
Näin se voi olla. Onkohan sitten tietoa, mikä on esikuvana tuon ns. Trishagionin esirukousosalle? Mietin vain, että mitenhän se alkaa vanhastaan, jos Trishagion puhuttelu on kehitelmä.

"Me rukoilemme sinulta sielumme pelastusta
seurakuntasi leviämistä yli koko maanpiirin
kaikkien uskovien yhteyttä
suojelustasi tälle huoneelle ja kaikille,
jotka tänne tulevat,
sinun mielesi mukaisia paimenia ja sielunhoitajia,
Henkesi synnyttämää elämää sanan ja sakramenttien kautta."
S Kuule meitä laupias Herra Jumala jne.

Katsoin huvikseni Katolisesta rukouskirjasta, joka on minulla lainassa että Novus ordon mukaan Seurakunta vastaa esirukouslauselmiin juurikin "Kuule meitä laupias Herra Jumala"

Varmaan seurakuna tuon oppisi, mutta tämän tyyppistä rukousta pitäisi käyttää säännöllisesti ja aluksi varmaan kanttorin vastuulla olisi aloittaa vastauslauselma.

Törmäsin eilen tätä aihetta tutkiessani myös käsitteeisiin Oratio univeralis ja Oratio fidelis. Tätä "uskovien rukous" ilmausta ei käytetä meidän käsikirjoissamme. Onko sillä jokin ero tuohon universaalirukoukseen?

Asiasanat: